Marianne ja agility

90-luvulla tutustumista

Muistan hämärästi, että näin agilityä näytöksenä jonkinlaisessa tapahtumassa (Messukeskuksen näyttely ehkä) jo ennen kuin minulla oli omaa koiraa. Päätin, että jonain päivänä haluan kokeilla agilityä. 90-luvun lopulla olin kokeillut oman koirani kanssa tottelevaisuuskokeita, noutajalajeja, jäljestystä sekä käynyt muutamissa näyttelyissä. Taisimme käydä myös jonkinlaisen kennelpiirin agilitykurssin tai -tutustumisen, jos oikein muistan, mutta siitä ei silloin tullut harrastusta, vielä.

2000-luvulla innostus herää

V.2001 meille muutti loppuvuodesta kodinvaihtaja, jolla riitti energiaa, mutta suhteemme kaipasi kehittymistä. Päätin, että agilityä kokeilemme ja niin me teimme. Matka oli mutkainen ja opettavainen, mutta pääsimme kisakokemusta keräämään v.2007–2008.

2010-luvulla innostus herää ammatillisesti

Perustin yrityksen 2008 ja nopeasti tuli selväksi, että ”kaikki” halusivat harrastaa agilityä. Rally-tokoahan ei tuolloin vielä oikeastaan ollut tarjolla vaihtoehtona. Satuin olemaan sopivassa paikassa sopivaan aikaan ja päädyin kouluttajaksi Suomen Eläinkoulutuskeskukselle. Myöhemmin Tiilitien kurssitila kävi pieneksi agilityn kannalta ja vuokrasin omien kurssieni käyttöön eri halleja Vantaalla ja Espoossa.

Opettelin syvällisemmin lajia mm. Susan Garrettin ja Greg Derrettin dvd-levyjä katsomalla. V.2010 luvun alussa ilmestyi ruotsalaisten Agility Right From The Start -kirja ja sen seurauksena sain lisää oppia agilityn kouluttamisesta koiralle sekä ihmisille. Oma taustani on perustunut palkitsemalla kouluttamiseen alusta alkaen, sekä koirien että ihmisten, joten oppia ei ollut ihan helppo löytää. V.2011 olin kuunteluoppilaana Skånessa Derrettin seminaarissa, josta sain paljon inspiraatiota. Lisäksi osallistuin Picon kanssa ruotsalaisten seminaariin parikin kertaa. Erityisesti omista koiristani Pico ja Lysti ovat olleet näiden vuosien koiraopettajiani, asiakkaiden koirien ohella. Picon kanssa ääniherkkyys, häiriöherkkyys ja terveyshaasteet rajoittivat edistymistä, mutta onneksi Lysti osoittautui monilahjakkuudeksi ja nopeaksi oppijaksi, jolta ei intoa puutu. Varsin selvää oli se, että agilitykurssille tullaan sitten kun perustaitoja on harjoiteltu muilla kursseilla (pentujen kurssit ja esim. rally-toko).

Olen aina halunnut edetä kouluttamisessa vaiheittain ja siksi pidän edelleen Garrettin järjestelmää toimivana. Toki olen oppinut vuosien varrella monta kertaa, että koirat ovat erilaisia ja kaikkien kanssa ei tarvitse ihan niin paljoa tehdä välivaiheita kuin toisten. Agility on juuri siksi niin hienoa laji, kun aina oppii uutta. Oivallusten määrä on jotain huikeaa.

2020-luvulla ammattina valmentaja

Lystin kanssa huomasin, että en osaa ohjata nopeaa koiraa riittävän luotettavasti ja päädyin muuttamaan ohjausjärjestelmääni niin, että otin mukaan myös sokkarit (=persjättö), joita Derrett ei käyttänyt siihen aikaan. Garrettin järjestelmä oli päivittynyt samoihin aikoihin samaan suuntaan ja hän ymmärsi nopean koiran ja ikääntyvän ohjaajan liikkuvuuden erot sekä toisaalta taitavan kouluttamisen tuomat mahdollisuudet. Legendaarinen eläintenkouluttamisen pioneeri Bob Bailey (jonka tapasin Tampereella 2010) on yksi Garrettin mentoreista, joten oli helppo luottaa Garrettin oppeihin. Toki Pohjois-Amerikassa koirakulttuuri on erilainen kuin Pohjoismaissa, joten ihan kaikkia oppeja en ole häneltä omaksunut. 

Lystin lisäksi olin havainnut valmennettavien koirakoiden liikkumisessa tiettyjä haasteita, mutta etäpalkkalaitteet ja -alustat toivat apua koiran etenemisen vahvistamiseen.

Lystin kisauran alkuvaiheessa päädyin Niinu Agility Sportille ensin yksityistunneille ja myöhemmin valmennusryhmään. Sain kaipaamaani oppia radan opetteluun liittyen ja pääsin myös katsomaan treenikavereiden harjoittelua. Niinulta (ja kollegat myös) löytyi ymmärrystä siitä mihin asioihin tarvitsin oppia Lystin kanssa sekä siihen miksi haluan toimia tietyllä tavalla.

Lystin kanssa olen kokenut monessa harrastuslajissa hienoja seminaareja. Agilityssä sellainen lienee Max Sprinzin seminaari v.2019 sekä samana syksynä Elina Jänesniemen seminaari Turun suunnalla. Flatin kanssa sitä aina erottuu kaikkien paimenkoirien joukosta. Onneksi meidät on otettu hyvin vastaan ja olemme saaneet olla sellaisia kuin olemme.

Vuodesta 2022 olen toiminut Niinu Agility Sportilla valmentajana, niin agilitykursseilla kuin rally-tokossa. Näen, että Niinun kehittämä tapa (NAS-foundations) opettaa agilityä on tehokas, turvallinen ja tuottaa taitavia koirakoita. Kurssipolulla opetellaan vahvoiksi niin este- kuin ohjaajafokus, suulliset vihjeet, erilaiset ohjaustekniikat kuin ohjaajalta vaadittu radan lukemisen taitokin. Hienoa, että saan olla mukana!