Unelmakoiraa etsimässä - osa 1: Koiran terveys

Heinäkuussa kyselin Facebookissa ja Instagramissa unelmakoiran ominaisuuksia – kurkkaa keskustelu 11.7. Facebookista. Pyysin kuvailemaan viidellä sanalla unelmakoiraa.

Eniten mainittiin toiveeksi, että koira olisi terve sekä sosiaalinen. Reipas ja iloinen mainittiin myös.

Tässä blogitekstien sarjassa pähkäilen näitä adjektiiveja eläintenkouluttajan näkökulmasta.

Osa 1: Terve koira – mitä käytännössä?

Terveyden ongelmat tulevat koiranomistajien eteen kokemusteni mukaan aivan liian usein ja jo varsin nuorten pentujen kanssa. Se saa minut surulliseksi ja huolestuneeksi.

Onko taustalla se, että koirat ovat yleisesti ottaen sairaita? Ikäväkseni joudun vastaamaan kyllä. Rotukoirien ongelmista onkin puhuttu viime vuosina paljon ja esim. äärirakenteet toki tuovat 100 %:lla varmuudella vakavia ongelmia.

Kuuntelin muutaman jakson Koira haudattuna -podcastia, jossa toimittaja Jenna Lehtonen ”nostaa esiin koiramaailman vaiettuja epäkohtia”. Yksittäisten koiranomistajien tarinat ovat tavallaan kiehtovia. Tarinoista herää paljon kysymyksiä:

Miksi kasvattajat tekevät pentuja edelleen sellaisilla koirilla, jotka eivät ole terveitä?

Miksi tämä pentujen syntyminen ei vaan yksinkertaisesti lopu?

Eihän kukaan meistä halua koiraa, jolla eivät aivot mahdu kallon sisälle (cavalierkingcharlesinspanieli) tai joka ei voi edes hengittää normaalisti (bulldoggit ym. brakykefaaliset rodut)? Lisään tähän sairauksien joukkoon luusto-ongelmat, kuten vakava lonkkaniveldysplasia, patella luksaatio, kondrodystrofia ja etujalkojen inkongruenssi sekä selän erilaiset nikamien kehityshäiriöiden aiheuttamat ongelmat.

Toinen kiinnostava podcast rotukoiriin liittyen on Nina Ojalan julkaisema Koirat koirina. Minua kiehtoo koiranomistamisen historia ja kulttuuri - tässä podcastissa kennelmaailman historiaan sukelletaan syvälle. Historiasta löytyy myös vastauksia siihen miksi nykyrotukoirien terveys rapistumassa. Tiivistettynä: Monen rodun taustalla on kammottava sisäsiittoisuus, joka aiheuttaa kertakaikkisen geneettisen monimuotoisuuden totaalisen häviämisen. Tällaisesta ei vaan pääse eroon ilman risteytyksiä – silti kaikkein tuskaisin kysymys on: miksi sairaiden koirien kasvattamista ei lopeteta? Koska rotupuhtautta pidetään niin tärkeänä.

Miten löytää terve koira? Kysele pentueen omistajalta niin paljon kuin mahdollista koiran terveydestä, emän ja isän sekä niiden sisarusten. Niin pitkälle sukua taaksepäin kuin mahdollista. Kysele luuston lisäksi ruokahalusta, suoliston ongelmista, hampaista, kynsistä, silmä- ja korvatulehduksista. Kysele myös niiltä ihmisiltä, jotka omistavat kauempaa sukulaiskoiria. Tutki Kennelliiton jalostustietokannasta pentujen sukusiitosprosenttia, pentuekokoa sekä montako pentuetta on samalla nartulla ja uroksella ollut, sekä niiden sisaruksilla. Myös näyttelyissä kirjoitetut arvostelut ovat nykyään saatavilla tietokannassa, joten niitä lukemalla voi saada infoa koiran rakenteesta ja käyttäytymisestä – kuvat tietysti kertovat enemmän ja koiran livenä tapaaminen vielä enemmän.

Pentukuumeessa on vaikea olla objektiivinen, mutta mieti myös näitä asioita: Koira on perheenjäsen toivottavasti seuraavat yli 10 vuotta. Millaisen perheenjäsenen haluat? Päätöksen kanssa elät sitten niin pitkään kuin koira elää.

Ja sitten vielä se geeniloton ”varoitus”: Vaikka olisi huolellinen taustojen tutkimisen kanssa, se ei vielä takaa mitään! Vasta koiran kanssa eläessä näet millainen terveys todellisuudessa on. Terveyden ongelmista on tärkeää raportoida esim. kasvattajalle ja rotuyhdistykselle. Kaikki ei näy jalostustietokannassa. Voit kuitenkin itse pitää kirjaa koiran sairasteluista esim. tallettamalla eläinlääkärikäyntien potilaskertomukset ja röntgenkuvat (kyllä, pyydä ne sähköisenä itsellesi!).

Monirotuisilla koirilla haaste tulee siitä, että niiden historiaa ei yleensä tunneta. Tutkimaton koira ei välttämättä ole terve, mutta monirotuista suojaa sairauksilta geneettinen monimuotoisuus, kunhan geeniperimästä löytyy terveitä koiria. Jos siis laittaisimme yhteen kaksi luustoltaan sairasta noutajaa, pennut todennäköisesti olisivat luustoltaan sairaita.

Näen, että tulevaisuudessa meidän täytyy yhä enemmän tehdä hallittuja suunniteltuja risteytyksiä niin, että emä ja isä ovat laajasti tutkittuja. Näen, että saman rotutyypin rotukoiria voidaan risteyttää keskenään ja näin ollen voidaan tiukoista roturajoista päästä höllempään malliin. Esimerkiksi voisi olla noutajarotu, josta löytyy noin 3 eri väriä (musta, keltainen, ruskea) sekä noin 3 karvanlaatua (lyhyt, kihara ja pitkäkarvainen). Väri ja turkin laatu eivät kuitenkaan saa olla terveystekijöitä tärkeämpiä ominaisuuksia, vaikka joskus vaikuttavat pennun valintaan.  

Katukoirat lämpimillä alueilla maapalloa ovat aikojen saatossa jalostuneet ns. villityypin koiraa muistuttaviksi perusmallisiksi koiriksi. Se on se geenipaketti, joka niissä olosuhteissa on ollut suotuisin ja säilynyt elossa. Moni rotukoira kuolisi sukupuuttoon ilman ihmisen apua jo seuraavan sukupolven aikana.